En muista, milloin viimeksi olisi harjoituskausi ollut näin täynnä naurua, varsinkin, kun ottaa huomioon, miten karuja ja ahdistavia asioita harjoituksissa läpikäydään. Ymmärtäähän tuon: jos kaiket ajat vain möyrittäisiin synkissä syvyyksissä, tulisi esityksestäkin helposti kestämätön. Ja toki usein kyseessä on myös itsesuojelutoimi, niin minulla ohjaajana kuin näyttelijöilläkin. Ahdistavat tunteet ja tunnelmat on saatava purkaa vaikka kuinka härskillä ja epäkorrektilla huumorilla.
Kukaan meistä ei oikeasti voisi nauraa esityksen käsittelemille teemoille, kuten henkiselle ja fyysiselle väkivallalle tai insestille, mutta harjoituksissa niihin on pakko välillä ottaa etäisyyttä. Ja sitten kun on naurettu, aletaan taas tosissamme hommiin, mennään syvemmälle rypemään. Tasapaino säilyy tekemisessä ja mielessä eikä kenenkään tarvitse lähteä harjoituksista yksin kotiin itkemään, purkaa saa aina paikanpäällä tavalla tai toisella. Useimmiten tapa tuntuu olevan ärhäkkä huumori, joka ei avautuisi ulkopuoliselle. Onneksi sen ei tarvitsekaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti