Se oli siinä

Doloreksen tunnustuksen esitykset ovat nyt sitten ohi. For good. Katsojia kävi yhtä vaille 250, mikä on meidän mittakaavassamme oikein hyvin.

Katsojien lukumäärää tärkeämpää oli kuitenkin se, miten hienoa palautetta heiltä saatiin. On tietysti pidettävä mielessä, että ei-tykänneet eivät varmasti myöskään kommentoineet mitään tekijöiden suuntaan, mutta tuntuu, että tästä esityksestä tuli palauttetta myös määrällisesti ja laadullisesti paljon.

Sana on toki vapaa edelleen, eli jos näit esityksen ja haluat sanoa siitä jotain, hyvää taikka pahaa, kerro ihmeessä ajatuksesi joko tämän blogin kommenttiloodassa tai Tukkateatterin omien sivujen palautekanavien kautta. Kaikki palaute on tervetullutta!

Jos työryhmän fiiliksiin hautajaisissa on uskominen, ja miksei olisi, taitaa yleinen mielipide tekijäpuolellakin olla se, että proggis onnistui yli odotusten. Ohjaajana olen kiitollinen siitä, että löysin niin lavalle, tekniikkaan kuin tuotantoonkin oman dream teamini, joka hitsautui nopeasti yhteen, vaikka ei toisiaan ennalta juuri tuntenutkaan. Harva proggis on näin kivuttomasti saatu tehtyä. Oikein hävettää tällainen ylenpalttinen positiivisuus!

Tukkateatterissa on muuten tulossa syksyllä Terry Pratchettin Mort-näytelmä. Seuratkaahan ilmoittelua nettisivuilla! Sitä ennen, jo toukokuussa ensi-iltansa saa Georg Büchnerin Leonce ja Lena.

Niin että elämä teatterissa jatkuu, vaikka proggis on kuopattu ja tämä blogi hiljeneekin.

Kiitos ja näkemiin!