Elämää ensi-illan jälkeen, kyllä vain!

Esitykset pyörivät tasaiseen tahtiin. Kävin viikonloppuna itsekin katsomassa, ensimmäistä kertaa ensi-illan jälkeen. Ensi-ilta oli, kuten ne yleensä ovat, ylivirittynyt ja etukenoinen. Kun siitä jännityksestä on päästy, voin sanoa, että lauantaina näkemäni esitys oli juuri sellainen, kuin millaiseksi olin sen ohjannut eli tietysti ihan älyttömän hyvä!

Mutta älkää minua uskoko. Katsojat ovat tykänneet ja ensi-iltakritiikki Aamulehdessä totesi mm. näin:

"Näyttämösovitus Stephen Kingin Doloreksen tunnustuksesta luottaa sanojen ja mielikuvien voimaan. Jännitys syntyy siitä, mitä tapahtuu näyttämön ulkopuolella. Se antaa tragedialle kohtalonomaisuutta ja väistämättömyyden tuntua. [...] ohjaus on selkeälinjainen, kaikesta ylimääräisestä riisuttu tulkinta, joka nostaa intensiteettiään lähes huomaamatta. Väkivallan ja syyllisyyden kierre on kuvattu tarkasti ja rauhallisesti, tosin pieni vaihtelu tasaiseen rytmiin ei tekisi pahaa." (J.S., Aamulehti 9.3.2009)

Väitän, että rytminvaihtelun puute menee kyllä lähes täysin sen ensi-ilta-etukenon piikkiin. Kriitikko kehuu arviossaan kaikki näyttelijät, joten voin sanoa, että nappiin menee.

Mutta ei tässä vielä voi laakereilleen jäädä lepäämään, katsojamäärissä on toivomisen varaa. Toisaalta paikkoja on vain kolmekymmentä per esitys, joten yksi ryhmä saattaa äkisti täyttää koko katsomon.

Kannattaa siis varata lippunsa, esityksiä on enää kymmenen ja toukokuussa ne sitten loppuvat, eikä tällä hetkellä ole kaavailtu lisäesityksiä.

Ensi-ilta tänään

Tänään on Doloreksen tunnustuksen ensi-ilta. Esitys on lähes loppuunvarattu, muutama hassu irtopaikka vielä löytyy. Muissa esityksissä on vielä tilaa, lippuja voi varata numerosta 041 440 5022 soittamalla tai tekstiviestillä tai sitten sähköpostilla lippuvaraukset@tukkateatteri.fi.

Kenraalin jälkeen on ollut turvallinen ja rauhaisa olo ja uskon, että välipäivä on tehnyt hyvää kaikille, viimeinen viikko kun oli melko raskas. Tänään nähdään sitten, että millaisen vastaanoton esitys saa. Muutamat apusilmät ovat olleet vaikuttuneita, mutta jännittää, että miten tuntemattomat ihmiset esitykseen reagoivat.

Tänään ohjaaja voi enää kokata ja koettaa olla syömättä kynsiä!

Katsokaa itse, jos ette muuten usko

Kuvia esityksestä löytyy täältä. Mutta kannattaahan se ennemmin nähdä ja kokea paikanpäällä!

Viimeiset viilaukset päällä. Huomenna kenraaliharjoitus ja sen jälkeen ohjaajan on aika astua sivuun ja luovuttaa lapsi toisten käsiin. Onhan se aina pienen henkilökohtaisen surutyön paikka, mutta tällä kertaa ne toiset kädet ovat kovin osaavia. Niinpä ei ohjaajankaan tarvitse olla huolissaan vaan ennen kaikkea ylpeä ja kiitollinen siitä, miten loppujen lopuksi helppo prosessi tämä on vaativasta aiheestaan ja pitkästä harjoitusajasta huolimatta ollut. Mitä nyt parin viimeisen viikon aikana on fyysinen väsymys koettanut heittää kapuloita rattaisiin. Mutta kärry kulkee.

Vaan vielä ei ole henkseleiden paukuttelun aika, ensi-ilta on vasta lauantaina ja esityskausikin kestää toukokuulle saakka. Sitten ehkä voi jo alkaa puhua jostakin valmiista.

Jännittää tietysti ihan järjettömästi, mutta hyvällä tavalla!