Kahlasimme eilen ensimmäisen näytöksen soveltuvin osin läpi. Tarkoitus oli lähinnä laittaa kohtaukset oikeaan järjestykseen, kun niitä on harjoiteltu pitkin joulukuuta täysin epäkronologisesti. Yhden näyttelijän puuttuessa tosin kaikkia pätkiä ei päästy käymään, mutta sai siitä silti jo jonkinlaista kuvaa siitä, miten kohtaukset toisiinsa liittyvät.
Vaikka tarkoitus ei ollutkaan vetää mitään läpimenoa, olin positiivisesti yllättynyt jo pelkästään siitä, miten paljon näyttelijöillä oli teksti päässä ja ajatustakin sen takana. Kauheasti siellä alla kuplii ja itää, ensi vuoden puolella toivon mukaan alkaa näkyä jo hentoa versoakin. (sori, tykkään ihan hirveästi erilaisista metaforista...).
Nyt voi hyvillä mielin jäädä joululomille ja palata uusin voimin loppiaisen aikoihin hommiin.
perjantai 19. joulukuuta 2008
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Keskeneräisyyden ihanuudesta
Pidän erityisesti tästä harjoitusten alkuvaiheesta. On hienoa nähdä, kun teksti alkaa muuttua lihaksi. Ei välttämättä kauhean jämäkäksi, mutta kuitenkin jo selvästi jonkinlaiseen muotoon hakeutuvaksi. Kun kaikki on uutta, kaikki on mielenkiintoista. Tässä vaiheessa pystyn yleensä myös paremmin sietämään keskeneräisyyttä: harjoituksissa ei tarvitsekaan vielä tehdä lopullisia ratkaisuja. Kunhan tässä nyt vähän rauhassa rakennellaan tukirankaa, luodaan merkityksiä tekstin alle. Seuraavassa, hinkkausvaiheessa, keskeneräisyys alkaa helposti turhauttaa, sitä haluaisi, että olisi nyt jo valmista. Tai no, niin valmista kuin sellainen jatkuvasti liikkeessä oleva asia kuin teatteriesitys koskaan voi olla.
maanantai 8. joulukuuta 2008
Alussa...
Tapahtunut tähän mennessä...
Alunperin oli tarkoitus tehdä oma sovitus Stephen Kingin Doloreksen tunnustus -romaanista, mutta oikeudenomistaja sanoi ei. Onneksi oli olemassa jo kirjailijan auktorisoima sovitus, joka oli melko lailla samanlainen kuin se, mitä olimme itsekin ajatelleet. Niinpä sovituksen sijasta edessä oli käännöstyö.
Kääntämistä olin aloitellut jo kesällä, mutta koska oikeuksien saanti venyi pitkälle syksyyn, en taikauskoisena halunnut hirveästi nähdä vaivaa ennen kuin joku edes hieman vihertävä valo oli nähtävissä. Lopulta käännös valmistui puolessatoista kuukaudessa ja viikko sitten pidettiin ensimmäiset lukuharjoitukset.
Minulle oli harvinaislaatuinen tilanne, että jo kuukausi ennen harjoitusten alkua oli selvillä koko työryhmä. Samoin, kerrankin, oli mahdollista aloittaa ohjauksen suunnittelu tiettyyn tilaan. Aikaisemmissa Tukkateatterin tuotannoissa kun juuri tilan löytäminen oli usein se kaikista työläin paikka.
Aloitamme huomenna varsinaiset harjoitukset ja ensi-ilta on maaliskuun alussa. Aikaa siis on, mutta ei rajattomasti. Tästä se lähtee.
Olen pyytänyt mukaan tähän blogiin myös muut työryhmän jäsenet, heistä lisää myöhemmin.
Alunperin oli tarkoitus tehdä oma sovitus Stephen Kingin Doloreksen tunnustus -romaanista, mutta oikeudenomistaja sanoi ei. Onneksi oli olemassa jo kirjailijan auktorisoima sovitus, joka oli melko lailla samanlainen kuin se, mitä olimme itsekin ajatelleet. Niinpä sovituksen sijasta edessä oli käännöstyö.
Kääntämistä olin aloitellut jo kesällä, mutta koska oikeuksien saanti venyi pitkälle syksyyn, en taikauskoisena halunnut hirveästi nähdä vaivaa ennen kuin joku edes hieman vihertävä valo oli nähtävissä. Lopulta käännös valmistui puolessatoista kuukaudessa ja viikko sitten pidettiin ensimmäiset lukuharjoitukset.
Minulle oli harvinaislaatuinen tilanne, että jo kuukausi ennen harjoitusten alkua oli selvillä koko työryhmä. Samoin, kerrankin, oli mahdollista aloittaa ohjauksen suunnittelu tiettyyn tilaan. Aikaisemmissa Tukkateatterin tuotannoissa kun juuri tilan löytäminen oli usein se kaikista työläin paikka.
Aloitamme huomenna varsinaiset harjoitukset ja ensi-ilta on maaliskuun alussa. Aikaa siis on, mutta ei rajattomasti. Tästä se lähtee.
Olen pyytänyt mukaan tähän blogiin myös muut työryhmän jäsenet, heistä lisää myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
