Esitykset pyörivät tasaiseen tahtiin. Kävin viikonloppuna itsekin katsomassa, ensimmäistä kertaa ensi-illan jälkeen. Ensi-ilta oli, kuten ne yleensä ovat, ylivirittynyt ja etukenoinen. Kun siitä jännityksestä on päästy, voin sanoa, että lauantaina näkemäni esitys oli juuri sellainen, kuin millaiseksi olin sen ohjannut eli tietysti ihan älyttömän hyvä!
Mutta älkää minua uskoko. Katsojat ovat tykänneet ja ensi-iltakritiikki Aamulehdessä totesi mm. näin:
"Näyttämösovitus Stephen Kingin Doloreksen tunnustuksesta luottaa sanojen ja mielikuvien voimaan. Jännitys syntyy siitä, mitä tapahtuu näyttämön ulkopuolella. Se antaa tragedialle kohtalonomaisuutta ja väistämättömyyden tuntua. [...] ohjaus on selkeälinjainen, kaikesta ylimääräisestä riisuttu tulkinta, joka nostaa intensiteettiään lähes huomaamatta. Väkivallan ja syyllisyyden kierre on kuvattu tarkasti ja rauhallisesti, tosin pieni vaihtelu tasaiseen rytmiin ei tekisi pahaa." (J.S., Aamulehti 9.3.2009)
Väitän, että rytminvaihtelun puute menee kyllä lähes täysin sen ensi-ilta-etukenon piikkiin. Kriitikko kehuu arviossaan kaikki näyttelijät, joten voin sanoa, että nappiin menee.
Mutta ei tässä vielä voi laakereilleen jäädä lepäämään, katsojamäärissä on toivomisen varaa. Toisaalta paikkoja on vain kolmekymmentä per esitys, joten yksi ryhmä saattaa äkisti täyttää koko katsomon.
Kannattaa siis varata lippunsa, esityksiä on enää kymmenen ja toukokuussa ne sitten loppuvat, eikä tällä hetkellä ole kaavailtu lisäesityksiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti